Vieraskynä: “Tuntuu, että minustakin on tullut onnellisempi ja vapautuneempi”

Julkaisemme toisinaan Vieraskynä-kirjoituksia perheitämme koskettavista aiheista. Jos olisit kiinnostunut sellaisen meille kirjoittamaan, niin ota yhteyttä! Seuraavan kirjoituksen on kirjoittanut transtyttö Ellin mummi, kiitos! (Ellin nimi on muutettu.) Kuva: Sharon McCutcheon.

Meidän Elli syntyi keskussairaalassa kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Hän syntyi arkiaamuna puoli yhdeksän aikaan. Rakkaus häneen syttyi heti. Elli ja hänen äitinsä ovat olleet ja ovat edelleen minun elämäni tärkeimmät ihmiset. Elli oli sitä mieltä pienenä, että hän menee minun kanssani naimisiin. Nooh, sitten hän halusi mennä kaikkien mukavien naisten kanssa naimisiin. Oli yhdelläkin lennolla pyytänyt vieressä istuvaa naista menemään kanssaan naimisiin ja oli ollut pettynyt, kun tädillä oli ollut jo mies.

Ensimmäisen kerran tuli sukupuolisuus Ellin kanssa puheeksi silloin kun hän oli noin nelivuotias. Näimme tähdenlennon ja kerroin, että kun tähdenlennon aikana toivoo, niin toive voi toteutua. Elli sanoi alakuloisesti, ettei hänen toiveensa kuitenkaan toteudu. Sanoin, että eihän sitä tiedä ennen kuin toivoo, ja sitten kysyin, mitä hän toivoo. Hän kertoi, että hän toivoisi, että hänellä olisi pippelin tilalla pimpsa. Silloin en oikein osannut sanoa muuta kuin etteihän sitä koskaan tiedä.

Elli on leikkinyt aina nukeilla, eikä autot tai muutkaan niin sanotut poikien lelut ole häntä kiinnostaneet. Kaikki kaunis ja luonto ovat taas häntä aina kiinnostaneet. Elli on aina ollut tyttö, vaikkei syntynytkään tytöksi. Me kaikki isovanhemmat ja isoisovanhemmat perheinemme elimme Ellin mukana. Osalle sopeutuminen vei aikaa, mutta nyt ollaan kaikki asian kanssa sinut. Minun kohta kahdeksankymppiset vanhempani ovat ottaneet pikku-piikun vastaan aivan mahtavasti, ja nykyään ei entinen nimi enää ole heidänkään mielessänsä ensimmäisenä.

Nyt kun olen kertonut salailematta, niin tuntuu, että minustakin on tullut onnellisempi ja vapautuneempi.

Itse olen kertonut kaikille ystäville ja työkavereille Ellistä, ettei minun tarvitse asiaa salata, vaan että se on ihan luonnollinen asia, niin kuin onkin. Ja oikeastaan on ollut vain pari ihmistä, jotka eivät ole olleet kannustavia. Minusta oli ennen paljon hankalampaa, kun en kertonut Ellin sukupuolisuudesta kuin vain lähimmille. Nyt kun olen kertonut salailematta, niin tuntuu, että minustakin on tullut onnellisempi ja vapautuneempi.

Olen katsonut paljon dokumentteja telkkarista ja lukenut paljon juttuja lehdistä ja netistä. Tyttäreni on paljon jakanut linkkejä sosiaalisessa mediassa, ja kaikki olen kyllä lukenut. On ollut aivan mahtavaa huomata kuinka kannustavia viestejä ystävät laittavat ja sekä Ellille että äidille, kiitos siitä heille. Monia kyyneleitä on matkan varrella tullut, mutta kyllä ne nykyään ovat jo oikeastaan onnen kyyneliä, siitä että asiat ovat kuitenkin menossa parempaan suuntaa. Asioista puhutaan ja oikeuksia perätään, mahtava juttu.

Elämä tuo vielä paljon mutkia ja hankalia tilanteita, mutta olen varma, että kaikesta selvitään. Ollaanhan nähty, kuinka onnellisen hänestä ovat tehneet pelkkä uusi nimi ja sen mukana tulleet muutokset. On ollut ihanaa nähdä hänen onneansa, kun hän on saanut kauniita tyttöjen vaatteita ja ihania uusia meikkejä. Sekä se, että näitä voi käyttää myös koulussa ja kaupungilla, ai sitä onnea.

Olen ylpeänä seurannut Ellin ja hänen äitinsä kulkua eteenpäin haastavalla tiellä, varmana siitä, että kaikki järjestyy. Äiti on ollut oikea leijonaäiti, joka on taistelut ja tekee kaikkensa Ellin eteen. Me läheiset sekä ystävät tuemme taustalla kaikin mahdollisin keinoin.

Näin lyhyesti kertoilee Ellin onnekas mummi.